tiistai 27. toukokuuta 2014

Osa 3. Pelkotiloja



Tästäpä jälleen uusi osanen. Tämä osa on sitten äärettömän lyhyt, ei ole kuin 45 kuvaa. Ja tämän osan jälkeen menee monta monta viikkoa ennenkuin tulee seuraava osa. Syy siihen on se, että olen 4.6 eteenpäin matkoilla ulkomailla Norjassa. No, kerron tilanteesta enemmän kunhan lähtö tulee ! Osan pariin mars!


. . . ~ 





~ . . . ~ 


Debbie levitti pussissa olleet tavarat pöydälle ja silmäili niitä. Siellä oli valokuva-albumi täynnä kuvia hänestä ja uuden naapuruston simeistä, jotka jotenkuten liittyivät Debbieen.



Viha leimusi blondin kasvoilla, kun hän seläili albumin läpi. Sen jälkeen hän alkoi lukea pitkää kirjettä, joka oli kiinnitetty klipsillä tukevaan alustaan. Tosin, kirje oli kirjoitettu oudolla kielellä, joten Debbiellä ei ollut hajuakaan mitä siinä sanottiin.


Hän nousi vaivoin ylös ja alkoi huolestuneena kierrellä ympäri asuntoaan, samalla kun hänen päässään pyöri mielettömästi asioita. Mitä hän tekisi? Oliko joku saanut selville hänen alkuperänsä? Mitä kirjeessä luki? Varjostettiinkö häntä?


Ravattuaan keittiössä ympyrää, hän päätti toimia.
"Minä häivyn täältä pois, niin kaikki kääntyy hyvin! Tai ehkä otan selvää, mikä tämä homma oikein on! Liittyykö Morris tähän, tapan hänet!"


Lukuisten suunnitelmien varjossa iski pelkotilat.
"Eih, en halua joutua vankilaan.. Mitä minä teen.."


"Jospa rukoilen.. Ehkä se auttaa.. Jeesus Kristus mikä lie.."


Kun neiti ei muistanut miten rukoukset menivät, hänen pinnansa kärähti.
"Minä en osaa rukoilla, enkä kyllä rukoilekkaan! Minä en lähde mihinkään, pysyn täällä vaikka maailma tappiin asti!"


Hermostuksissaan blondi kiskaisi pöydältä pussin sisällön ja alkoi talloa raivokkaasti niiden päällä. Hänen päänsä löi tyhjää, eikä mikään tuntunut onnistuvan.


Purettuaan raivonsa, Debbie alkoi hieman rauhoittua ja  tuli siihen tulokseen, että hän laittaisi tavarat piiloon. Poissa silmistä, poissa mielestä. Simple as fuck!


Paras ratkaisu tilanteen hallintaan oli kahvi. Mitään muuta hän ei tarvinnutkaan, kuin kupillisen vahvaa kahvia.


Aamu alkoi sarastaa ja Debbie istui piilossaan sohvan edessä. Hän ei uskaltanut nukkua viimeöisen tapahtuman takia ja piiloili sohvan vieressä katsellen televisiota.


Kuitenkaan, päivä ei alkanut helpoimmalla tavalla. Debbie istui syvässä hiljaisuudessa ja pienenkin äänen kuullessaan hyppäsi varpailleen. Kuullessaan postilaatikon ääntä, hän kipitti ikkunaan katsomaan oliko turvallista mennä hakemaan edes postia.


Kun postimies oli lähtemässä, Debbie kipitti ninjamaisesti hakemaan postia, selaten kaiken läpi, ettei löytyisi salaperäisiä kirjeitä tai tikittäviä paketteja.


Blondi huokaisi syvään, päästessään takaisin sisälle ehjin nahoin. Koska pelkotilat olivat kovat, hän tiesi kuka osaisi auttaa ja nappasi puhelimen kouraansa.


. . . ~ 


Holly saapuikin muutaman hetken kuluttua, nainenhan asui parin talon päässä Debbiestä.
"No, kuulostit puhelimessa hätääntyneeltä, kerro toki mikä hätänä?"


Debbie levitti kätensä ja kertoi eilisillan tapahtumista. Holly katsoi kulmat kurtussa toisen hätäistä tarinaa.


Kuunnellessaan Debbien tarinaa Holly hieman naurahteli välissä ja huokaisi syvään.
"Et kai vaan ole nähnyt unta? Heti minun lähtöni jälkeen 'muukalainen' tuli ja toi muovipussin?"
"En minä sinua narraisi! En ole nukkunut silmäystäkään koko yönä ja minulla on todisteita!"


Pienten keskeytysten jälkeen, Holly kuunteli pitkän tarinan, jokaista yksityiskohtaa mukaan lukien.
"Wau, olipas aikamoinen stoori. No, näytähän pussin sisältö, haluaisin mielelläni nähdä sen."
"Juu, hetki pieni. Se on tuolla kirjahyllyssä."


Debbien haettua todisteet Hollyn nenän eteen, hänen ilmeensä vakaveni.
"Joko sulla on intohimoinen ulkomaalainen stalkkeri, tai sitten oot aika pahasti kusessa."
"Mi-mitä sä tarkotat 'kusessa'?"


Holly vaikeni hetkeksi ja huokaisi syvään.
"Tää vaikuttaa jonkinlaiselta.. Oon kuullu joskus jostakin mafiatoiminnasta, mut täällä lähistöllä ei oo mitään mafioita."
"MAFIA?! Ootko tosissas..?!"


"No, ei niitä täälläpäin ole ollut ainakaan meidän suvun aikaan ja mun suku on sentään ollut täällä lähemmäs 50 vuotta."
"Huh, no sitten.."


Vietyään tavarat takaisin hyllyyn, tytöt juttelivat kaikki mahdolliset mafiatoiminnat lähialueilla, joita ei ollut kyllä tiedossa paljon. Lisäksi he keskustelivat stalkkereista, joita näillä kulmilla riitti.


Illan tullessa, leidit siirtyivät makuuhuoneeseen keskustelemaan. Debbie oli erittäin sulkeutunut simi, mutta Holly vaikutti luotettavalta ja mahtavalta persoonalta, jolle voisi kertoa kaiken.


"Holly, mulla olis sulle vähän kerrottavaa.."
"No, meillä on vaikka koko yö aikaa, kerro vaan."
"Mä en oo ihan se miltä mä päällepäin näytän."
"Vaan? Kerro toki, kyllä sä voit muhun luottaa."


Ja niin, Debbie uskaltautui kertomaan alkuperänsä, rikkaista sukujuurista, vanhemmista, sisaruksista ja vanhempien murhasta kaiken. Holly kuunteli tyynenä ja hymähteli vastaukseksi pienten taukojen välillä. 


Debbie oli siirtynyt istumaan siniselle pallille ja kertomuksen loputtua Holly tuli melkein kyyneleet silmissä halaamaan häntä.
"Kiitos.. Kiitos että kerroit mulle. Nyt mun on paljon helpompi ymmärtää sua, kun sä uskaltauduit avautua. Musta tuntuu että meillä on vielä upea ystävyys edessä!"
"Eh, minun se pitäis kiittää että sain tutustua suhun ja uskallan puhuu asioista.."


"Sulla ei oo mitään hätää. Mä asun tossa lähellä ja suojelen sua. Nyt ja aina."
"Kiitos Holly.. Kiitos!"


Herkisteltyään oman aikansa, Hollyn vastuulla oli kuitenkin eläintensä hoitaminen, joten hänen täytyi lähteä kotiin. He lupasivat vierailla toistensa luona ja pitää tiiviisti yhteyttä. He myös päättivät selvittää Morriksen mystisen olemuksen, sekä muovipussin salaisuuden.



Pari viikkoa myöhemmin . . ~ 



Kova aivastelu kantautui avonaisista ikkunoista pihalle. Debbie oli saanut töistä flunssan ja kärsi siitä aivan kunnolla.

Debbie oli jo muutaman päivän maannut kuumeisena sängyn pohjalla. Kuitenkaan hän ei joutunut aina olemaan yksin, vaan Holly kävi säännöllisesti tarkastamassa potilaan kunnon.


Holly oli myös antanut yhden kissoistaan Debbielle, ettei blondi joutuisi kärvistelemään yksin kotonaan. Kissan nimi oli Paljetti ja se oli rodultaan Pyhä birma.


Paljetti rakasti namipaloja ja kissa olikin aikamoinen vintiö. Utelias luonne ja liekehtivä persoona. 


Piti huolta reviiristään muiden eläinten tullessa reviirille. Koiratkin saivat kyytiä kun tämä tyttö oli maisemissa.


Reviiriäänkin se merkkaili hajottamalla uusia kenkiä ja laukkuja.


Ja postimiesten käydessä nostelemaan hienoa rouvaa, se nappasi salamannopeasti naamasta kiinni, jonka jälkeen posteljoonit luikkivat nopeasti paikalta pois, häntä koipien välissä, kirjaimellisesti.


Silti, vaikka kissa teki mitä, Debbie ei koskaan halunnut loukata kissaa komentelemalla ja huutamalla sille. Holly oli hänelle sen antanut ja hän hoitaisi Paljettia rakkaudella.


Aamuvarhain, Debbie istui pyjamassaan katsoen televisiosta kulkukissoihin liittyvää dokumenttia, kun ei nuhaltaan muutakaan tekemistä keksinyt.


Dokkarissa näytettiin suurkaupunkien kujakissoista, aina pienten saarien valloittamiin kissoihin.


Blondi istui sohvalla kahvikuppi kädessä, katsoen dokumenttia nähdäkseen kissojen elämää erilaisissa oloissa. Häntä säälitti kujalla elävät kissat, joilla ei ollut kotia. Hän olisi mielellään ottanut enemmänkin kissoja.


Kesken ohjelman tuli yllättävä säätiedote. Debbie kurtisti kulmiaan ja huokaisi.
". . . Valitamme keskeytyvää ohjelmaa ilmoituksemme vuoksi, mutta säämittarimme ovat havainneet sään muuttumista lähiviikkoina kesäisestä +30 asteesta, jopa - 25 asteeseen. Myös sääkoneemme ovat havainneet lumipyryjä ja vesisateita. . ." säämies selosti.
Yleensä Puuhalan Laaksossa oli ainainen kesä. Aurinko porotti taivaalta lähemmäs 40 astetta ja kaikilla oli hyvä mieli.

"Lunta? Puuhalanlaaksossa. Jo on maailmankirjat sekaisin.." Debbie myhäili vaihtaen kanavaa, yrittäen päästä takaisin dokumentin pariin.


Sääohjelma kesti kuitenkin liian kauan, joten dokkari oli kerennyt jo loppua tiedotuksen jälkeen. Samassa blondi sai soiton pomoltaan, joka pyysi Debbietä tulemaan töihin vajauden vuoksi.


Tunnollisena työntekijänä Debbie vaihtoi vaattensa ja lähti kipittämään autoaan kohti, kissan jäädessä tuijottamaan perään.


Paljetin jäädessä yksin, urheiluhullu lenkkeilijä tuli pyllistelemään kissalle, joka rupesi naukumaan emäntänsä perään.



Lenkkeilijän lähdettyä kissa jäi tyytyväisenä odottelemaan oven vieressä olevalle tuolille emänsänsä paluuta.





 . . . ~ 

20 kommenttia:

  1. Vai että oikein mafia? Huhhuh o: Kunpa Debbie ei nyt missään hengenvaarassa olisi... Eipä LC kovinkaan paljoa etenisi toisaalta jos olisi... :D Tai no, mistä minä tiedän!
    Hyvä, että Debbiellä on Holly, jolle voi avautua. Ja Paljetti on ihana kissa ♥ Tahtoo kans.

    Jatkele kun kerkeät (:

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista mel.! Tästä kehkeytyy aikamoinen stoori, sen voin paljastaa ;) Ja jeps, Holly on purr ehana, kuin myös kissa c:

      Poista
  2. Hui jui mitä juonenkäännettä oletkaan keksinyt :O Sain luettua molemmat (2 ja tämän 3 osan) peräkkäin ja osaat kyllä saada lukijan mielenkiinnon vangittua erittäin hyvin :D Oi, tuo Debbie on jotenkin niin ihana varsinkin nyt kun avautui jo ''hiukan'' Hollylle. Toivottavasti Debbie ja Hollylle tulisi sentään rauhallinen Takemizu-kylän reissu jos joskus sinne asti pääsevät :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista hattara! Kiva jos tykkäät, toivottavasti muutkin ovat asiasta samaa mieltä.. :') Hehe, teen heidän reissustaan vielä erillisen loma extran.

      Poista
  3. No huhhuh, mihin sotkuun Debbie on joutunutkaan.
    Ihanaa kuitenkin, että Debbie on saanut Hollysta ystävän, johon luottaa.
    Hyvä osa, jäänpä jatkoa odottamaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista Tohya! Debsu on aikamoisessa myllerryksessä koko elämänsä kanssa :'D

      Poista
  4. Debbien tunteet tuntuvat olevan yhtä myllerrystä, ensin hän oli vihainen ja hetken päästä pelko otti vallan muovipussi-jutun takia. Nainen on todella katkera Morrikselle, onkohan siihen aihetta vai johtuuko kaikki vain siitä että Debbie joutui pettymään mieheen aiemmin. Kun vain Debbie selvittäisi ensin faktat ja onko Morris syyllinen ennen kuin rupeaa ketään tappamaan, ettei viaton sim kärsi.. Johonkin viranomaiseen naisen kannattaisi kuitenkin ottaa yhteyttä, pussin sisältö vaikutti selkeästi uhkaukselta, vaikkei viestin sanoma selvinnyt täysin. En nyt halua aliarvioida Hollya mutta tuskin hänkään kaikkivoipa on jos Debbien vihollinen ryhtyy järeämpiin toimenpiteisiin. Ihanaa kuitenkin että Debbie uskalsi uskoutua Hollylle, vaikka kaverin kepeähköstä suhtautumisesta päätellen tämä ei ehkä ymmärtänyt kaikkea.. Makuuhuonekeskustelukohtauksen poset olivat muuten vähän outoja. .-D Loppuosa menikin sitten neutraalimmissa merkeissä eikä Debbie saanu lisäuhkailuja mutta kiusallisen flunssan vaivakseen. .-/ Paljetti on ihana kisu, ja olisi mahtavaa jos Debbie tarjoaisi kodin jollekin toisellekin kulkukissalle. .-) Ehkä nainen voisi kehitellä jonkin apukeinon kulkukissoille? Odottelempa jatkoa, mutta lomaile nyt rauhassa siellä Norjassa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista simssiliini! Ja juu, aika sekamelskaista menoa täälläpäin. Debbie on hermoheikko draamamamma. Enkä jaksanut ruveta etsimään kunnon poseja kun kuvailin, napsauttelin vaan mitkä tuli ekana :'D en siihen jaksanut oikein panostaa.

      Ja lähdenhän minä lomailemaan, kunhan tämä flunssa lähtisi pois :)

      Poista
  5. Lukaisin nyt aikaisemmat osat ja tämän putkeen ja mukavalta vaikuttaa =) Deppie on hauska tyyppi, vaikkakin vähän turhan dramaattinen makuuni =D Hollystä en edelleenkään päässyt kunnolla perille, hänkin on hieman outo ja epäilyttävä. Ehkä tarinan tunnelman takia kaikki hahmot tuntuvat kummallisilta ja epäilyttäviltä, kissat ja postinkantajat =D

    Osa eteni aika mukavasti, mutta simssiliiniä kompaten, muakin häiritsivät makuhuoneen poset ja naisten yliystävyys XD Tai sitten omassa elämässäni en koskaan joudu moisiin tilanteisiin. Mutta hyvä, että naikkosilla on sentään toisensa. Ja nyt myös Paljetti-kisu =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista Aijca! Kuten jo aikaisemmassa kommentissa sanoin, Debbie on draamamamma ja se on ihan tarkoituksellisesti vedetty överiksi. Hehee, no seuraavat osat ovat ehkä hieman rauhallisempia ja normaaleja. Kun ainakin se lomaekstra tulee ja lomaosa jne.. :)

      Juu, poset oli kamalia kun kuvailin kiireessä, pahoittelen ^^' Niin, no omien kokemusten perusteella tuollainen ystävystyminen on täysin mahdollista. Ainakin minun kohdallani on käynyt tällä tavalla.. x)

      Poista
  6. Kiva osanen. Mikä lieneekään Morrisin tarina? Onko sekaantunut jotenkin tuohon valokuva-albumi juttuun? Hyvä, että Debbie sai itselleen luottoystävän Hollystä eikä tarvitse yksinään murehtia.
    Debbie on hauska persoona, koskaan ei tiedä mitä on luvassa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista Pisara! Hehe, Depsu on aikamoinen persoona ja Holly on ihana :'3

      Poista
  7. Mukava osa c:
    Haha, nauroin tuolle Debbien raivokohtaukselle osan alussa :D Ja Paljettikin on varsin ihana kissa c:
    Katsotaan nyt, voiko Hollyyn luottaa vai onko hänellä jotain tekemistä asioiden kanssa.. Hmmm >:)
    Odottelen innolla jatkoa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista Mallu! Jooh, Depsu on aika huvittava tapaus.. Paljettiin rakastuin kans ite, mutta Holly nyt on sekava ja vähän tyhmä blondi.. Hehe :')

      Poista
  8. Oho, no toivotaan ettei kukaan nyt mene kuolemaan jos vaikka kirjeen takana sattuisi olemaan jonkin sortin mafia :x Ihana, että Debbie sai kaverikseen Paljetin, ettei tarvii yksin tössötellä kotona - trust me, I'm an engineer ja puhun kokemuksesta :D
    Mielenkiintoinen osa, toivottavasti salaisuudet ja kysymykset saavat jatkossa vastauksia (:

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista Ankku! Jepatijeij, itellä koko elämän pyöriny kissat jaloissa kun mutsin luona asuin ja sit ku muutin pois ni kamalaa oli elää ilman kissoja :'D

      Poista
  9. Uu, sain viimein aikaa lukea tarinasi ja vaikuttaa mielenkiintoiselta!
    Pistää mietityttämään, että liittyykö kaikki enemmän sukujuuriin vai salaperäiseen Morriseen. Mielenkiinnolla odotan jatkoa ja jään kyllä seurailemaan (:
    Holly vaikuttaa hyvältä ystävältä ja toivottavasti onkin. Jään odottelemaan jatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista NewHope!

      Kiva kuulla että tykkäät, tosin ensi osasta lähtien hypätään aikahyppy seuraavaan sukupolveen, kiitos tietokoneen joka hävitti kaiken ja sitä rataa.. :)

      Poista
  10. Holly on niin kiltti :) ja paljetti varmaan urheasti puollustaa emäntäänsä! :* kissat <3 Hehe jos Debbie ottaa lisää kissoja hänestä tulee "hullu kissamamma" XD jatkoa odotellen :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista krize^_^!

      Holly on aivan mahtavan ihanan syötävän suloinen. Voisin mennä naimisiin hänen kanssaan :3

      Poista